Alue, kielet ja elävä kulttuuri
Karjala
Karjala ei ole yksi yksinkertainen paikka tai yksi ainoa kertomus. Se on historiallinen ja kulttuurinen alue, joka ulottuu nykyisen Suomen ja Venäjän alueille. Karjala kuuluu Suomen historiaan, mutta karjalaisilla on myös omat kielensä, identiteettinsä ja perinteensä.

Rajat ennen ja jälkeen sotien
Kaksi karttaa, kaksi eri kysymystä
Ensimmäinen kartta näyttää Suomen luovutetun Karjalan kuntajaon ennen vuoden 1940 rajamuutosta; Viipuri näkyy Karjalankannaksella. Toinen sijoittaa vuosien 1940 ja 1944 alueluovutukset koko Suomen kartalle. Kumpikaan kartta ei yksin määritä koko historiallista tai kulttuurista Karjalaa.
Maantiede ja ihmiset
Monta Karjalaa
Nyky-Suomessa Pohjois-Karjala ja Etelä-Karjala ovat eläviä maakuntia. Venäjällä Karjalan tasavalta sijaitsee Suomen itärajan takana, ja osa historiallisesta Karjalankannaksesta, Viipuri mukaan lukien, kuuluu Leningradin alueeseen. Laatokan Karjala, Raja-Karjala, Aunus, Viena ja Tverin Karjala viittaavat kukin erilaisiin historiallisiin ja kulttuurisiin alueisiin.
Rajat, hallinto, kielet ja kirkkoperinteet ovat vaihdelleet alueittain. Siksi Karjalasta puhuttaessa on hyvä kertoa, mitä aluetta, aikaa ja ihmisryhmää tarkoitetaan.
Rajakaupunki
Viipuri Suomen ja Karjalan historiassa
Ruotsin valtakunta perusti Viipurin linnan alueelle, joka oli idän ja lännen kaupan sekä kilpailun rajamaata.
Venäjä valtasi Viipurin vuonna 1710. Vuonna 1812 niin sanottu Vanha Suomi, Viipuri mukaan lukien, liitettiin autonomiseen Suomen suuriruhtinaskuntaan.
Viipuri kuului itsenäiseen Suomeen ja oli ennen toista maailmansotaa yksi maan suurimmista ja monikielisimmistä kaupungeista. Talvi- ja jatkosodan sekä rauhansopimusten seurauksena kaupunki luovutettiin Neuvostoliitolle.
Vyborg on kaupunki Venäjän federaation Leningradin alueella. Sen suomalainen, ruotsalainen, saksalainen, venäläinen ja karjalainen historia näkyy yhä rakennuksissa, arkistoissa, sukujen muistoissa ja seurakuntayhteyksissä.
Kielipolku
Karjalan kieli ei ole sama asia kuin suomen karjalaismurteet
Karjala on oma itämerensuomalainen kielensä ja yksi suomen lähimmistä sukukielistä. Nimi kattaa läheisiä kielimuotoja: varsinaiskarjala jakautuu vienankarjalaan ja eteläkarjalaan, ja livvinkarjala eli aunuksenkarjala muodostaa toisen pääryhmän. Lyydi luokitellaan lähteestä riippuen joko karjalan yhteyteen tai omaksi itämerensuomalaiseksi kielekseen.
Karjalan kieli
Oma itämerensuomalainen kieli, jota puhutaan Suomessa ja Venäjällä.
Karjalan kielimuodot
Kolme kirjakieltä pohjautuvat vienankarjalaan, eteläkarjalaan ja livvinkarjalaan.
Suomen karjalaismurteet
Suomen kaakkoismurteet ja Pohjois-Karjalan savolaismurteet kuuluvat suomen kieleen, eivät karjalan kieleen.
Kieli on uhanalainen, mutta sitä opetetaan, tutkitaan, kirjoitetaan ja elvytetään Suomessa. Karjalan eri alueet, yhteisöt ja kielimuodot eivät kuitenkaan mahdu yhteen puhujamäärään tai yhteen yksinkertaiseen karttaan.
Kieli elää myös runoudessa
Suuri osa Kalevalan aineistosta perustuu karjalaiseen suulliseen runouteen, erityisesti Vienan Karjalassa tallennettuihin runoihin. Elias Lönnrot ja muut kerääjät toimittivat aineistosta kirjallisia kokonaisuuksia. Kun Kalevalasta tuli Suomen kansalliseepos, karjalaisten ja inkeriläisten runonlaulajien osuus jäi toisinaan suomalaisen kansallisen kertomuksen varjoon.
Sota, menetys ja uusi alku
Siirtokarjalaiset muuttivat koko Suomea
Toisen maailmansodan jälkeen noin 430 000 ihmistä siirrettiin Neuvostoliitolle luovutetuilta alueilta muualle Suomeen; heistä noin 407 000 oli karjalaisia. Kyse ei ollut vain väestötilastosta. Perheet menettivät kotinsa, seurakuntansa, hautausmaansa ja tutut maisemansa, ja monet joutuivat lähtemään kahdesti.
Uusilla paikkakunnilla karjalaiset rakensivat koteja ja yhteisöjä, perustivat karjalaisseuroja ja toivat mukanaan ruokia, puhetapoja, musiikkia, ortodoksisia ja luterilaisia perinteitä sekä vahvoja suku- ja pitäjämuistoja. Näin Karjalan vaikutus levisi koko maahan.
Ei vain menneisyyttä
Karjala nyky-Suomessa
Ruoka
Karjalanpiirakat, karjalanpaisti, sultsinat ja muut alueelliset ruoat elävät kodeissa, leipomoissa ja juhlissa.
Musiikki ja runous
Runolaulu, itkuvirret ja kanteleperinne ovat vaikuttaneet suomalaisen musiikin kuvaan ja saavat yhä uusia muotoja.
Usko ja tavat
Ortodoksiset ja luterilaiset perinteet ovat kohdanneet Karjalassa vuosisatojen ajan. Molemmat kuuluvat karjalaisten sukujen ja paikkakuntien historiaan.
Kieli ja identiteetti
Karjalan kielen elvytys, sukututkimus, kotiseutumatkat ja uudet taiteen muodot pitävät karjalaisuutta elävänä, eivät vain muistona menetetystä alueesta.