Kirkko palautuu seurakunnalle
Viipurin Pietari-Paavalin kirkon uusi alku
Vuonna 1991 luterilaiseen käyttöön palautettu kirkko yhdistää Viipurin ruotsalais-saksalaisen seurakuntahistorian, Inkerin kirkon uuden alun sekä suomalaisten seurakuntien ja vapaaehtoisten pitkäaikaisen tuen.
Sama kirkko ennen ja nyt


Rakennus säilyi, kirkkosali muuttui
Viipurin ainoa säilynyt luterilainen kirkko
Vuonna 1799 valmistunut kirkko rakennettiin Viipurin ruotsalaisen ja saksalaisen seurakunnan yhteiseksi kirkoksi. Rakennus säilyi toisesta maailmansodasta verrattain vähin vaurioin, mutta sodan jälkeen se muutettiin maalliseen käyttöön. Se toimi muun muassa varastona, laivastotukikohdan klubina ja elokuvateatterina. Alttari ja urut tuhoutuivat tai poistettiin.
Viipurissa oli ennen sotia useita luterilaisia kirkkoja. Pietari-Paavalin kirkko on niistä ainoa, joka on säilynyt rakennuksena ja palannut luterilaiseen jumalanpalveluskäyttöön.
Seurakunta ennen rakennusta
Pieni yhteisö aloitti uudelleen
Lappeenrannan seurakuntien historiikin mukaan 16-jäseninen evankelisluterilainen yhteisö järjestäytyi Viipurissa 29. kesäkuuta 1989 ja piti jumalanpalveluksia koulussa numero 10. Inkerin kirkon omissa katsauksissa seurakunnan perustamisvuodeksi ilmoitetaan 1990. Tiedot eivät välttämättä ole ristiriidassa: ensimmäinen pieni yhteisö saattoi syntyä vuonna 1989 ja seurakunta saada järjestäytyneen muotonsa seuraavana vuonna.
Vuonna 1991 Neuvostoliiton puolustusministeri Dmitri Jazovin määräys luovutti Pietari-Paavalin kirkon luterilaisten käyttöön. Kirkko vihittiin uudelleen, ja seurakunnan ensimmäisenä kirkkoherrana palveli Aimo Kymäläinen vuosina 1991–1994.
Talkoot, lahjat ja seurakuntayhteydet
Kunnostus oli pitkä yhteistyö
Rakennuksen palauttaminen ei tarkoittanut, että kirkko olisi ollut heti valmis. Vuosina 1993–1996 tehtiin laaja remontti. Suomalaiset yksityishenkilöt, vapaaehtoisryhmät, seurakunnat, kirkolliset järjestöt ja Kirkon Ulkomaanapu tukivat kunnostusta. Kirkkoon saatiin kalusteita eri puolilta Suomea, ja urut tulivat Mikkelistä.
Yhteistyö jatkui suuren remontin jälkeenkin. Lappeenrannan seurakuntien vuoden 2016 katsaus kertoo suomalaisista talkoolaisista, jotka tekivät edelleen korjaustöitä kirkossa. Rakennuksen nykyinen ulkoasu muistuttaa, että suojelu ja ylläpito ovat jatkuvaa työtä, eivät yksi päättynyt hanke.
Miksi vuoden 1991 palautus on merkittävä?
Kirkon palautuminen jumalanpalveluskäyttöön tapahtui Neuvostoliiton viimeisenä vuonna, aikana jolloin uskonnolliset yhteisöt saivat jälleen näkyä julkisessa elämässä. Viipurissa rakennus yhdisti uudelleen paikan, seurakunnan ja jumalanpalveluksen. Samalla siitä tuli konkreettinen yhteys Inkerin kirkon, Suomen seurakuntien ja niiden ihmisten välille, joille Viipurin kirkollinen perintö oli edelleen tärkeä.