Kieli, usko ja historia

Inkeri ja sen kansat

Tutustu inkerinsuomalaisiin, inkeroisiin ja vatjalaisiin. Ne ovat naapuriyhteisöjä, joiden kielet, uskonnolliset historiat ja kokemukset liittyvät toisiinsa mutta eivät ole sama asia.

Samat paikannimet, eri yhteisöt

Inkeri, inkerinsuomalaiset, inkerikot ja vatjalaiset

Inkeri on historiallinen alue Suomenlahden pohjukassa, Nevan ja Pietarin ympäristössä. Alueen itämerensuomalaisiin yhteisöihin kuuluvat muun muassa inkerinsuomalaiset, inkerikot ja vatjalaiset. Sanaa inkeriläinen käytetään joskus näitä ryhmiä kokoavana nimityksenä ja joskus lyhyenä nimityksenä vain inkerinsuomalaisista. Siksi on hyvä täsmentää, mistä yhteisöstä tai kielestä puhutaan.

Vuonna 1862 julkaistu kuvitus äyrämöisistä ja savakoista
Äyrämöisiä ja savakoita vuonna 1862 julkaistussa etnografisessa kuvituksessa. Gustav-Theodor Pauly. Public domain.

Suomen kielimuotoja · pääosin luterilainen historia

Inkerinsuomalaiset

Inkerinsuomalaiset polveutuvat suurelta osin Karjalankannakselta ja Savosta 1600-luvulla Ruotsin vallan aikana Inkeriin muuttaneista suomenkielisistä luterilaisista. Heidän perinteiset kielimuotonsa ovat suomen murteita, joita kutsutaan Inkerin suomalaismurteiksi. Ne eivät ole inkeroisen kielen murteita.

Luterilaiset seurakunnat, rippikoulut, pyhäkoulut ja kiertokoulut tukivat suomen luku- ja kirjoitustaitoa etenkin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Neuvostoajan vainot, karkotukset, sota ja hajaantuminen rikkoivat yhteisöjä, mutta inkerinsuomalaista kulttuuria ja suomen kieltä vaalitaan edelleen eri maissa.

Vuonna 1862 julkaistu kuvitus inkerikkotalonpojista
Inkerikkotalonpoikia vuonna 1862 julkaistussa etnografisessa kuvituksessa. Gustav-Theodor Pauly. Public domain.

Oma itämerensuomalainen kieli · ortodoksinen historia

Inkerikot eli inkeroiset

Inkerikot eli inkeroiset kuuluvat Inkerin varhaisimpiin tunnettuihin asukkaisiin. Heidän kielensä inkeroinen eli isuri on suomelle ja karjalalle läheinen mutta itsenäinen itämerensuomalainen kieli. Englanniksi kielestä käytetään nimiä Izhorian ja Ingrian; tällä sivulla käytämme selkeyden vuoksi nimeä Izhorian.

Inkerikot ovat eläneet historiallisesti ortodoksisen kirkon vaikutuspiirissä. Tunnettu runonlaulaja Larin Paraske oli inkerikko. Hänen kutsumisensa vain “inkeriläiseksi” voi siis peittää sen, mihin Inkerin yhteisöön hän kuului.

Vatjalainen itkijä Harkina Martintytär Kattilassa vuonna 1914
Vatjalainen itkijä Harkina Martintytär Kattilassa vuonna 1914. Armas Otto Väisänen / Museovirasto, SUK128:28, CC BY 4.0.

Oma itämerensuomalainen kieli · ortodoksinen historia

Vatjalaiset

Myös vatjalaiset kuuluvat Inkerin varhaisimpiin tunnettuihin kansoihin. Vatja on oma itämerensuomalainen kielensä, joka on lähempänä viroa kuin suomea. Inkeroisen tavoin se on äärimmäisen uhanalainen.

Inkerissä vatjan, inkeroisen, suomen, viron, karjalan ja venäjän puhujat elivät vuosisatoja läheisessä kosketuksessa. Sanat, laulut ja ääntämispiirteet kulkivat yhteisöstä toiseen, mutta kielet ja yhteisöt eivät siksi ole yksi ja sama.

Kolme yhteisöä rinnakkain

Alue on yhteinen, mutta kielet ja historiat eivät ole samoja

YhteisöPerinteinen kieliKirkollinen taustaKulttuurinen esimerkki
InkerinsuomalaisetInkerin suomalaismurteet; osa suomen kieltäPääosin luterilainenÄyrämöiset ja savakot; seurakunta- ja kouluverkosto
Inkerikot eli inkeroisetInkeroinen eli isuri; itsenäinen itämerensuomalainen kieliHistoriallisesti ortodoksinenLarin Paraske ja vahva kalevalamittaisen runolaulun perinne
VatjalaisetVatja; itsenäinen itämerensuomalainen kieliHistoriallisesti ortodoksinenRunolaulu, itkuperinne ja kyläjuhlien laulut

Kuuntele Inkeriä

Arkistoääniä, nykyesityksiä ja puhuttua vatjaa

Viron kirjallisuusmuseon julkaisu yhdistää äänitteet, alkuperäiset laulutekstit, englanninkieliset käännökset ja laulujen taustat. Samat sävelmät ja esitystavat ovat kulkeneet yhteisöjen välillä, joten julkaisu kertoo myös avoimesti kielellisestä sekoittumisesta.

VATJAA · ARKISTO + NYKYESITYS

Püh´ä Iiliä isäntä

Pyhän Elian päivän laulu ja sadepyyntö. Sivulla voi kuulla Anna Kivisoon ja kuoron vuoden 1937 arkistoäänitteen sekä nykyesityksen ja lukea sanat vatjaksi ja englanniksi.

Kuuntele ja lue tausta →
INKEROISTA · NYKYESITYS

Hoz miä itken, hoz miä laulan

Surulaulu, jossa murhe uskotaan metsälle ja vedelle. Nykyäänite pohjautuu Maria Vahterilta ja kuorolta vuonna 1937 tallennettuun lauluun; sivulla on inkeroisenkielinen teksti ja englanninnos.

Kuuntele ja seuraa sanoja →
VATJAA · ARKISTO + NYKYESITYS

Lennä, lennä, leppälintu

Tanssilaulu alkaa lasten leppäkerttuloruna ja siirtyy sitten sotaan, talveen, rakastettuun ja kahvinkeittoon. Sivulla voi kuulla Naťu Lukinan arkistoäänitteen ja Mari Kalkunin nykyesityksen sekä lukea sanat vatjaksi ja englanniksi.

Kuuntele molemmat esitykset ja lue sanat →
VATJAA · HELLUNTAI · ARKISTO + NYKYESITYS

Tulkaa, tüttäred, tulõllõ Tulkaa, tytöt, tulelle

Tämä on helluntain kokkolaulu. Laulavat neidot kutsuvat kylän väen kylän laidan kokolle; ääni kantautuu kotiin, ja äiti tunnistaa tyttärensä siellä, missä muut kuulevat kurkien tai lintujen laulua. Julkaisun taustatiedot liittävät laulun joidenkin vatjalaiskylien helluntaiperinteisiin: vainajien haudoilla käymiseen, pihan siivoamiseen ja koristamiseen koivuilla, munien värjäämiseen sekä lauluun ja tanssiin kokon ympärillä. Sivulla ovat Anna Kivisoon ja kuoron vuoden 1937 arkistoäänite, Kati Soonin ja kuoron nykyesitys sekä vatjan- ja englanninkieliset sanat.

Kuuntele molemmat esitykset ja lue juhlan tausta →
PUHUTTUA VATJAA · TUTKIMUSAINEISTO

Nykyvatjan tekstikokoelma

2000-luvun alussa tallennettuja Jõgõperän ja Liivtšülä–Luuditsan kielimuotoja. Ääni liittyy litteroituihin ja kieliopillisesti selitettyihin teksteihin. Koko äänipaketti on suuri, noin 116 Mt.

Tutustu aineistoon →

Selaa koko vatjalaisten ja inkerikkojen laulujen verkkojulkaisua