Kieli, usko ja historia
Inkeri ja sen kansat
Tutustu inkerinsuomalaisiin, inkeroisiin ja vatjalaisiin. Ne ovat naapuriyhteisöjä, joiden kielet, uskonnolliset historiat ja kokemukset liittyvät toisiinsa mutta eivät ole sama asia.
Samat paikannimet, eri yhteisöt
Inkeri, inkerinsuomalaiset, inkerikot ja vatjalaiset
Inkeri on historiallinen alue Suomenlahden pohjukassa, Nevan ja Pietarin ympäristössä. Alueen itämerensuomalaisiin yhteisöihin kuuluvat muun muassa inkerinsuomalaiset, inkerikot ja vatjalaiset. Sanaa inkeriläinen käytetään joskus näitä ryhmiä kokoavana nimityksenä ja joskus lyhyenä nimityksenä vain inkerinsuomalaisista. Siksi on hyvä täsmentää, mistä yhteisöstä tai kielestä puhutaan.

Suomen kielimuotoja · pääosin luterilainen historia
Inkerinsuomalaiset
Inkerinsuomalaiset polveutuvat suurelta osin Karjalankannakselta ja Savosta 1600-luvulla Ruotsin vallan aikana Inkeriin muuttaneista suomenkielisistä luterilaisista. Heidän perinteiset kielimuotonsa ovat suomen murteita, joita kutsutaan Inkerin suomalaismurteiksi. Ne eivät ole inkeroisen kielen murteita.
Luterilaiset seurakunnat, rippikoulut, pyhäkoulut ja kiertokoulut tukivat suomen luku- ja kirjoitustaitoa etenkin 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Neuvostoajan vainot, karkotukset, sota ja hajaantuminen rikkoivat yhteisöjä, mutta inkerinsuomalaista kulttuuria ja suomen kieltä vaalitaan edelleen eri maissa.

Oma itämerensuomalainen kieli · ortodoksinen historia
Inkerikot eli inkeroiset
Inkerikot eli inkeroiset kuuluvat Inkerin varhaisimpiin tunnettuihin asukkaisiin. Heidän kielensä inkeroinen eli isuri on suomelle ja karjalalle läheinen mutta itsenäinen itämerensuomalainen kieli. Englanniksi kielestä käytetään nimiä Izhorian ja Ingrian; tällä sivulla käytämme selkeyden vuoksi nimeä Izhorian.
Inkerikot ovat eläneet historiallisesti ortodoksisen kirkon vaikutuspiirissä. Tunnettu runonlaulaja Larin Paraske oli inkerikko. Hänen kutsumisensa vain “inkeriläiseksi” voi siis peittää sen, mihin Inkerin yhteisöön hän kuului.

Oma itämerensuomalainen kieli · ortodoksinen historia
Vatjalaiset
Myös vatjalaiset kuuluvat Inkerin varhaisimpiin tunnettuihin kansoihin. Vatja on oma itämerensuomalainen kielensä, joka on lähempänä viroa kuin suomea. Inkeroisen tavoin se on äärimmäisen uhanalainen.
Inkerissä vatjan, inkeroisen, suomen, viron, karjalan ja venäjän puhujat elivät vuosisatoja läheisessä kosketuksessa. Sanat, laulut ja ääntämispiirteet kulkivat yhteisöstä toiseen, mutta kielet ja yhteisöt eivät siksi ole yksi ja sama.
Kolme yhteisöä rinnakkain
Alue on yhteinen, mutta kielet ja historiat eivät ole samoja
| Yhteisö | Perinteinen kieli | Kirkollinen tausta | Kulttuurinen esimerkki |
|---|---|---|---|
| Inkerinsuomalaiset | Inkerin suomalaismurteet; osa suomen kieltä | Pääosin luterilainen | Äyrämöiset ja savakot; seurakunta- ja kouluverkosto |
| Inkerikot eli inkeroiset | Inkeroinen eli isuri; itsenäinen itämerensuomalainen kieli | Historiallisesti ortodoksinen | Larin Paraske ja vahva kalevalamittaisen runolaulun perinne |
| Vatjalaiset | Vatja; itsenäinen itämerensuomalainen kieli | Historiallisesti ortodoksinen | Runolaulu, itkuperinne ja kyläjuhlien laulut |
Kuuntele Inkeriä
Arkistoääniä, nykyesityksiä ja puhuttua vatjaa
Viron kirjallisuusmuseon julkaisu yhdistää äänitteet, alkuperäiset laulutekstit, englanninkieliset käännökset ja laulujen taustat. Samat sävelmät ja esitystavat ovat kulkeneet yhteisöjen välillä, joten julkaisu kertoo myös avoimesti kielellisestä sekoittumisesta.
Püh´ä Iiliä isäntä
Pyhän Elian päivän laulu ja sadepyyntö. Sivulla voi kuulla Anna Kivisoon ja kuoron vuoden 1937 arkistoäänitteen sekä nykyesityksen ja lukea sanat vatjaksi ja englanniksi.
Kuuntele ja lue tausta →Hoz miä itken, hoz miä laulan
Surulaulu, jossa murhe uskotaan metsälle ja vedelle. Nykyäänite pohjautuu Maria Vahterilta ja kuorolta vuonna 1937 tallennettuun lauluun; sivulla on inkeroisenkielinen teksti ja englanninnos.
Kuuntele ja seuraa sanoja →Lennä, lennä, leppälintu
Tanssilaulu alkaa lasten leppäkerttuloruna ja siirtyy sitten sotaan, talveen, rakastettuun ja kahvinkeittoon. Sivulla voi kuulla Naťu Lukinan arkistoäänitteen ja Mari Kalkunin nykyesityksen sekä lukea sanat vatjaksi ja englanniksi.
Kuuntele molemmat esitykset ja lue sanat →Tulkaa, tüttäred, tulõllõ Tulkaa, tytöt, tulelle
Tämä on helluntain kokkolaulu. Laulavat neidot kutsuvat kylän väen kylän laidan kokolle; ääni kantautuu kotiin, ja äiti tunnistaa tyttärensä siellä, missä muut kuulevat kurkien tai lintujen laulua. Julkaisun taustatiedot liittävät laulun joidenkin vatjalaiskylien helluntaiperinteisiin: vainajien haudoilla käymiseen, pihan siivoamiseen ja koristamiseen koivuilla, munien värjäämiseen sekä lauluun ja tanssiin kokon ympärillä. Sivulla ovat Anna Kivisoon ja kuoron vuoden 1937 arkistoäänite, Kati Soonin ja kuoron nykyesitys sekä vatjan- ja englanninkieliset sanat.
Kuuntele molemmat esitykset ja lue juhlan tausta →Nykyvatjan tekstikokoelma
2000-luvun alussa tallennettuja Jõgõperän ja Liivtšülä–Luuditsan kielimuotoja. Ääni liittyy litteroituihin ja kieliopillisesti selitettyihin teksteihin. Koko äänipaketti on suuri, noin 116 Mt.
Tutustu aineistoon →Selaa koko vatjalaisten ja inkerikkojen laulujen verkkojulkaisua