Amerikansuomalaista historiaa taustoittamassa

Suomalainen siirtolaisuus ja yhteisöelämä Yhdysvalloissa

Valikoiva katsaus siihen, miten Suomesta tulleet ihmiset saapuivat Yhdysvaltoihin, löysivät työtä, perustivat seurakuntia ja järjestöjä sekä pitivät yllä yhteyksiä sukupolvien yli.

Mahdollisuudet, lait ja yhteisöt muuttoliikkeen taustalla

Suuri suomalainen muuttoliike Yhdysvaltoihin ajoittui pääosin vuosiin 1870–1920. Työ, sukulaisverkostot ja Suomen vaikeat olot vaikuttivat lähtöön. Kirkot, seurantalot, osuuskunnat ja sanomalehdet auttoivat rakentamaan yhteisöjä, kun taas liittovaltion rajoitukset päättivät joukkomuuton ajan.

Tutustu siirtolaisuusatlakseen

Vuosina 1870–1920 noin 340 000 suomalaista muutti Yhdysvaltoihin.

Vuosien 1921 ja 1924 kiintiölait vähensivät muuttoa jyrkästi; vuoden 1965 laki korvasi myöhemmin kansallisuuskiintiöjärjestelmän.

Ennen vuotta 1860

Varhainen suomalainen läsnäolo Pohjois-Amerikassa

Suomenkielisiä ihmisiä saapui Pohjois-Amerikkaan erilaisissa yhteyksissä jo kauan ennen joukkomuuton aikaa.

Ennen eurooppalaista asutusta

Alkuperäiskansojen kotimaat

Paikat, joihin suomalaiset tulijat myöhemmin asettuivat, olivat ja ovat edelleen eri alkuperäiskansojen kotimaita. Amerikansuomalainen historia kuuluu tämän paljon pidemmän paikallishistorian yhteyteen.

1638–1664

Uusi Ruotsi ja metsäsuomalaiset

Uuden Ruotsin kauppakomppania perusti vuonna 1638 siirtokunnan lenape-kansan maille Delawarejoen varrelle. Osa asukkaista tuli suoraan Suomesta, osa oli metsäsuomalaisia eli Ruotsin metsäseuduille asettuneiden suomenkielisten, usein savolaistaustaisten muuttajien jälkeläisiä. Alankomaat otti alueen hallintaansa vuonna 1655 ja Englanti vuonna 1664, mutta ruotsalaisia ja suomalaisia perheitä sekä luterilaisia seurakuntia jäi alueelle.

Yhteys meihinKongressin kirjaston arvion mukaan suomalaisia saattoi olla noin puolet Uuden Ruotsin noin tuhannesta siirtolaisesta. Tämä varhainen läsnäolo oli osa eurooppalaista siirtomaavaltaa alkuperäiskansojen mailla ja erosi myöhemmästä joukkomuutosta Yhdysvaltoihin.

1794–1867

Suomalaisia yhteyksiä Venäjän Alaskaan

Suomalainen kirvesmies Aleksanteri Kuparinen saattoi saapua Kodiakiin jo vuonna 1794. Kun Suomesta tuli vuonna 1809 autonominen suuriruhtinaskunta Venäjän keisarikunnassa, myös suomalaisia merimiehiä, käsityöläisiä, pappeja ja virkamiehiä matkusti Alaskaan. Osa jäi sinne, kun taas toiset palvelivat määräajan Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian tehtävissä.

1830–1850-luvut

Merimiehiä ja pieniä uudisasukasryhmiä

Suomalaisia merimiehiä, kullankaivajia ja pieniä ryhmiä asettui Yhdysvaltoihin ennen joukkomuuton alkua. Kaivosten ja teollisuuden rekrytointi kasvatti muuttoliikettä myöhemmin.

1860–1920

Työ, sukulaisverkostot ja joukkomuutto

Teollisuuden rekrytointi, vaikeat olot Suomessa ja aiempien muuttajien viestit kasvattivat pienestä muuttoliikkeestä suuren siirtolaisuuden.

Maahanmuuttajia odottamassa käsittelyä virkailijan työpisteellä Ellis Islandilla vuosien 1907 ja 1917 välillä

Saapuminen merkitsi tarkastusta

Miksi kuva on mukana

Tässä Ellis Islandilla otetussa valokuvassa maahanmuuttajat odottavat käsittelyä virkailijan työpisteellä. Kuvan henkilöiden kansallisuuksia ei tunneta, eikä kaikkia suomalaisia käsitelty Ellis Islandilla. Kuva auttaa kuitenkin näkemään liittovaltion valvonnan, jonka monet tulijat kohtasivat.

Valokuva: Bain News Service, noin 1907–1917. Library of Congress. Ei tunnettuja julkaisurajoituksia. Kuvan kokoa muutettu. Avaa lähdetietue

1860–1870-luvut

Rekrytointi ja ketjumuutto

Kaivosyhtiöt rekrytoivat Pohjois-Norjassa asuneita suomalaisia, ja menestyneet muuttajat rohkaisivat sukulaisia ja naapureita seuraamaan. Matkustajaluettelot ja seurakuntatiedot osoittavat muuton kasvaneen Länsi-Suomesta ja muilta alueilta.

1870–1920

Suuri suomalainen siirtolaisuus

Noin 340 000 suomalaista tuli Yhdysvaltoihin. Kaivokset, metsät, tehtaat, maatilat, rautatiet ja sukulaisverkostot vetivät ihmisiä Keskilänteen, koilliseen ja Tyynenmeren luoteisrannikolle.

Yhteys meihinSuomalaiset kirkot, raittiusseurat, osuuskunnat, sanomalehdet ja työväenjärjestöt kasvoivat tällä kaudella.

1800-luvun loppu–1900-luvun alku

Satamat ja rautatiereitit

Suomalaisia saapui New Yorkin, Bostonin ja Kanadan satamien sekä muiden reittien kautta. Chicagon rautatieverkosto teki kaupungista tärkeän vaihtopaikan matkalla Keskilänteen ja myöhemmin Tyynenmeren luoteisrannikolle, vaikka kaikkien suomalaisten matka ei kulkenut Chicagon kautta.

Vuodesta 1890 alkaen

Usko ja yhteisöjen instituutiot

Amerikansuomalainen luterilaisuus ei muodostanut yhtä yhtenäistä kirkkokuntaa. Suomi-Synodi perustettiin vuonna 1890, ja sillä oli läheiset yhteydet Suomen luterilaiseen kirkkoon. Apostolis-luterilaiset ja muut suomalaiset seurakunnat toimivat omissa verkostoissaan. Kirkot ja niiden yhteydessä toimineet koulut tarjosivat jumalanpalveluksia, opetusta ja keskinäistä tukea.

1920-luvulle tultaessa

Yhteisöjä eri puolilla maata

Michiganissa ja Minnesotassa oli suuret suomalaisväestöt. Suomalaisten yhteisöjä oli myös New Yorkissa, Massachusettsissa, Kaliforniassa, Washingtonissa, Oregonissa ja muualla.

1917–1945

Rajoitukset ja jatkuvat yhteydet Suomeen

Uudet liittovaltion lait vähensivät siirtolaisuutta, mutta amerikansuomalaiset seurakunnat ja järjestöt kehittyivät edelleen ja pitivät yllä yhteyksiä Suomeen.

1917

Maahanmuuttajien lukutaitokoe

Uusi liittovaltion laki vaati monia aikuisia maahanmuuttajia suorittamaan lukutaitokokeen. Suomalaisten lukutaito oli yleensä korkea, mutta laki oli osa laajempaa siirtymää kohti maahanmuuton rajoittamista.

1921

Emergency Quota Act

Kongressi asetti kansalliset vuosikiintiöt vuoden 1910 väestönlaskennan perusteella. Tämä oli ensimmäinen yleinen kansallisuuteen perustuva määrällinen raja.

1924

Vuoden 1924 maahanmuuttolaki

Johnson-Reed Act tiukensi kansallisuuskiintiöitä, suosi Pohjois- ja Länsi-Eurooppaa, vaati viisumit ja sulki ulkopuolelle ihmiset, joita laki piti kansalaisuuteen kelpaamattomina.

Yhteys meihinKiintiöjärjestelmä yhdessä taloudellisten ja poliittisten muutosten kanssa päätti suuren suomalaisen joukkomuuton ajan.

1939–1945

Sota-ajan apu ja yhteydet Atlantin yli

Amerikansuomalaiset järjestivät talvisodan aikana siviiliapua muun muassa entisen Yhdysvaltain presidentin Herbert Hooverin johtaman Finnish Relief Fundin kautta. Suomen muuttuva asema sodassa loi samalla vaikean julkisen ja henkilökohtaisen tilanteen yhteisöille, joiden perhe- ja järjestöyhteydet ulottuivat valtameren yli.

1945–1990

Sodanjälkeiset tulijat ja sukupolvien muutos

Sodanjälkeiset muuttajat saapuivat toisenlaiseen Yhdysvaltoihin ja liittyivät jo useita sukupolvia vanhoihin amerikansuomalaisiin yhteisöihin.

Presidentti Lyndon B. Johnson allekirjoittaa vuoden 1965 maahanmuuttolain Liberty Islandilla 3. lokakuuta 1965

Uusi järjestelmä vuonna 1965

Miksi kuva on mukana

Presidentti Lyndon B. Johnson allekirjoitti Immigration and Nationality Act -lain Liberty Islandilla 3. lokakuuta 1965. Laki lopetti vanhan kansallisuuskiintiöjärjestelmän ja painotti perhesiteitä sekä työssä tarvittavaa osaamista. Maahanmuuttoa koskevat määrälliset rajat ja muut rajoitukset kuitenkin säilyivät.

Valokuva: Yoichi Okamoto, LBJ Library, 3.10.1965. Yhdysvaltain hallinnon teos, public domain. Kuvan kokoa muutettu. Avaa lähdetietue

1945–1952

Sodanjälkeinen maahanmuuttolainsäädäntö

Vuoden 1945 War Brides Act ja vuoden 1948 Displaced Persons Act loivat maahanpääsyn väyliä tietyille ryhmille. Vuoden 1952 maahanmuutto- ja kansalaisuuslaki järjesti liittovaltion lainsäädäntöä uudelleen ja poisti kansalaisuuden rodullisia esteitä, mutta säilytti kansallisuuskiintiöt.

1962–1963

Suomi-Synodi osaksi suurempaa luterilaista kirkkoa

Vuonna 1962 Suomi-Synodi hyväksyi yhdistymisen, jossa muodostettiin Lutheran Church in America. Uusi kirkkokunta aloitti toimintansa vuonna 1963. Muutos kuvasti sekä suomalaisten perinteiden jatkumista että englannin kielen käytön kasvua amerikansuomalaisissa seurakunnissa.

1965

Kansallisuuskiintiöt päättyvät

Maahanmuutto- ja kansalaisuuslain uudistus korvasi vanhan kiintiöjärjestelmän perhesiteitä ja tarvittavaa osaamista painottavilla valinnoilla. Määrällisiä ja muita rajoituksia jäi voimaan. Muutto Suomesta jatkui, mutta paljon pienempänä kuin vuosina 1870–1920.

1970–1980-luvut

Uudet tulijat liittyvät vanhoihin yhteisöihin

Suomesta saapuneet opiskelijat, ammattilaiset ja perheet kohtasivat aiempien sukupolvien perustamia amerikansuomalaisia instituutioita. Osa jäi pysyvästi, osa palasi Suomeen; käytettävissä olevat väestönlaskentatiedot eivät mittaa paluumuuttoa kattavasti.

Yhteys meihinSiirtolaisuusatlas esittelee Washingtonin osavaltiosta dokumentoitavat luvut ja kertoo selvästi myös sen, mitä ne eivät osoita.

1991–nykyhetki

Elävä amerikansuomalainen yhteisö

Nykyiseen yhteisöön kuuluu aiempien siirtolaisten jälkeläisiä, uusia tulijoita, suomen- ja englanninkielisiä perheitä sekä ihmisiä, joita yhdistävät usko, musiikki, kieli ja ystävyys.

1990-luvulta nykyhetkeen

Kieli ja kulttuuri sukupolvien yli

Seurakunnat, kuorot, koulut, festivaalit, museot ja kulttuurijärjestöt luovat edelleen paikkoja, joissa suomen kieltä ja perinteitä voidaan harjoittaa, tulkita ja jakaa.

Nykyhetki

Muuttoliike on vain yksi osa kertomusta

Ihmiset liittyvät Suomeen ja amerikansuomalaiseen elämään sukujuurten, perheen, työn, opiskelun, jumalanpalveluksen, musiikin ja yhteisötoiminnan kautta. Yksikään siirtolaiskertomus ei edusta kaikkia.

Nykyhetki

Tyynenmeren luoteisrannikon yhteys

Seattlen suomalainen luterilainen kirkko on osa laajempaa alueellista toimintakenttää, johon kuuluu suomalaisia ja pohjoismaisia seurakuntia, kouluja, kulttuurijärjestöjä ja tapahtumia Washingtonissa, Oregonissa ja Brittiläisessä Kolumbiassa.

Yhteys meihinSiirtolaisuusatlas kokoaa dokumentoituja väestönlaskentatietoja ja alueen yhteisökohteita.