Amerikansuomalaista historiaa taustoittamassa
Suomalainen siirtolaisuus ja yhteisöelämä Yhdysvalloissa
Valikoiva katsaus siihen, miten Suomesta tulleet ihmiset saapuivat Yhdysvaltoihin, löysivät työtä, perustivat seurakuntia ja järjestöjä sekä pitivät yllä yhteyksiä sukupolvien yli.
Muuttoliike
Mahdollisuudet, lait ja yhteisöt muuttoliikkeen taustalla
Suuri suomalainen muuttoliike Yhdysvaltoihin ajoittui pääosin vuosiin 1870–1920. Työ, sukulaisverkostot ja Suomen vaikeat olot vaikuttivat lähtöön. Kirkot, seurantalot, osuuskunnat ja sanomalehdet auttoivat rakentamaan yhteisöjä, kun taas liittovaltion rajoitukset päättivät joukkomuuton ajan.
Tutustu siirtolaisuusatlakseenVuosina 1870–1920 noin 340 000 suomalaista muutti Yhdysvaltoihin.
Vuosien 1921 ja 1924 kiintiölait vähensivät muuttoa jyrkästi; vuoden 1965 laki korvasi myöhemmin kansallisuuskiintiöjärjestelmän.
Ennen vuotta 1860
Varhainen suomalainen läsnäolo Pohjois-Amerikassa
Suomenkielisiä ihmisiä saapui Pohjois-Amerikkaan erilaisissa yhteyksissä jo kauan ennen joukkomuuton aikaa.
Ennen eurooppalaista asutusta
Alkuperäiskansojen kotimaat
Paikat, joihin suomalaiset tulijat myöhemmin asettuivat, olivat ja ovat edelleen eri alkuperäiskansojen kotimaita. Amerikansuomalainen historia kuuluu tämän paljon pidemmän paikallishistorian yhteyteen.
1638–1664
Uusi Ruotsi ja metsäsuomalaiset
Uuden Ruotsin kauppakomppania perusti vuonna 1638 siirtokunnan lenape-kansan maille Delawarejoen varrelle. Osa asukkaista tuli suoraan Suomesta, osa oli metsäsuomalaisia eli Ruotsin metsäseuduille asettuneiden suomenkielisten, usein savolaistaustaisten muuttajien jälkeläisiä. Alankomaat otti alueen hallintaansa vuonna 1655 ja Englanti vuonna 1664, mutta ruotsalaisia ja suomalaisia perheitä sekä luterilaisia seurakuntia jäi alueelle.
Yhteys meihinKongressin kirjaston arvion mukaan suomalaisia saattoi olla noin puolet Uuden Ruotsin noin tuhannesta siirtolaisesta. Tämä varhainen läsnäolo oli osa eurooppalaista siirtomaavaltaa alkuperäiskansojen mailla ja erosi myöhemmästä joukkomuutosta Yhdysvaltoihin.
1794–1867
Suomalaisia yhteyksiä Venäjän Alaskaan
Suomalainen kirvesmies Aleksanteri Kuparinen saattoi saapua Kodiakiin jo vuonna 1794. Kun Suomesta tuli vuonna 1809 autonominen suuriruhtinaskunta Venäjän keisarikunnassa, myös suomalaisia merimiehiä, käsityöläisiä, pappeja ja virkamiehiä matkusti Alaskaan. Osa jäi sinne, kun taas toiset palvelivat määräajan Venäläis-amerikkalaisen kauppakomppanian tehtävissä.
1830–1850-luvut
Merimiehiä ja pieniä uudisasukasryhmiä
Suomalaisia merimiehiä, kullankaivajia ja pieniä ryhmiä asettui Yhdysvaltoihin ennen joukkomuuton alkua. Kaivosten ja teollisuuden rekrytointi kasvatti muuttoliikettä myöhemmin.
1860–1920
Työ, sukulaisverkostot ja joukkomuutto
Teollisuuden rekrytointi, vaikeat olot Suomessa ja aiempien muuttajien viestit kasvattivat pienestä muuttoliikkeestä suuren siirtolaisuuden.

Maahanmuutto valokuvassa
Saapuminen merkitsi tarkastusta
Miksi kuva on mukana
Tässä Ellis Islandilla otetussa valokuvassa maahanmuuttajat odottavat käsittelyä virkailijan työpisteellä. Kuvan henkilöiden kansallisuuksia ei tunneta, eikä kaikkia suomalaisia käsitelty Ellis Islandilla. Kuva auttaa kuitenkin näkemään liittovaltion valvonnan, jonka monet tulijat kohtasivat.
Valokuva: Bain News Service, noin 1907–1917. Library of Congress. Ei tunnettuja julkaisurajoituksia. Kuvan kokoa muutettu. Avaa lähdetietue
1860–1870-luvut
Rekrytointi ja ketjumuutto
Kaivosyhtiöt rekrytoivat Pohjois-Norjassa asuneita suomalaisia, ja menestyneet muuttajat rohkaisivat sukulaisia ja naapureita seuraamaan. Matkustajaluettelot ja seurakuntatiedot osoittavat muuton kasvaneen Länsi-Suomesta ja muilta alueilta.
1870–1920
Suuri suomalainen siirtolaisuus
Noin 340 000 suomalaista tuli Yhdysvaltoihin. Kaivokset, metsät, tehtaat, maatilat, rautatiet ja sukulaisverkostot vetivät ihmisiä Keskilänteen, koilliseen ja Tyynenmeren luoteisrannikolle.
Yhteys meihinSuomalaiset kirkot, raittiusseurat, osuuskunnat, sanomalehdet ja työväenjärjestöt kasvoivat tällä kaudella.
1800-luvun loppu–1900-luvun alku
Satamat ja rautatiereitit
Suomalaisia saapui New Yorkin, Bostonin ja Kanadan satamien sekä muiden reittien kautta. Chicagon rautatieverkosto teki kaupungista tärkeän vaihtopaikan matkalla Keskilänteen ja myöhemmin Tyynenmeren luoteisrannikolle, vaikka kaikkien suomalaisten matka ei kulkenut Chicagon kautta.
Vuodesta 1890 alkaen
Usko ja yhteisöjen instituutiot
Amerikansuomalainen luterilaisuus ei muodostanut yhtä yhtenäistä kirkkokuntaa. Suomi-Synodi perustettiin vuonna 1890, ja sillä oli läheiset yhteydet Suomen luterilaiseen kirkkoon. Apostolis-luterilaiset ja muut suomalaiset seurakunnat toimivat omissa verkostoissaan. Kirkot ja niiden yhteydessä toimineet koulut tarjosivat jumalanpalveluksia, opetusta ja keskinäistä tukea.
1920-luvulle tultaessa
Yhteisöjä eri puolilla maata
Michiganissa ja Minnesotassa oli suuret suomalaisväestöt. Suomalaisten yhteisöjä oli myös New Yorkissa, Massachusettsissa, Kaliforniassa, Washingtonissa, Oregonissa ja muualla.
1917–1945
Rajoitukset ja jatkuvat yhteydet Suomeen
Uudet liittovaltion lait vähensivät siirtolaisuutta, mutta amerikansuomalaiset seurakunnat ja järjestöt kehittyivät edelleen ja pitivät yllä yhteyksiä Suomeen.
1917
Maahanmuuttajien lukutaitokoe
Uusi liittovaltion laki vaati monia aikuisia maahanmuuttajia suorittamaan lukutaitokokeen. Suomalaisten lukutaito oli yleensä korkea, mutta laki oli osa laajempaa siirtymää kohti maahanmuuton rajoittamista.
1921
Emergency Quota Act
Kongressi asetti kansalliset vuosikiintiöt vuoden 1910 väestönlaskennan perusteella. Tämä oli ensimmäinen yleinen kansallisuuteen perustuva määrällinen raja.
1924
Vuoden 1924 maahanmuuttolaki
Johnson-Reed Act tiukensi kansallisuuskiintiöitä, suosi Pohjois- ja Länsi-Eurooppaa, vaati viisumit ja sulki ulkopuolelle ihmiset, joita laki piti kansalaisuuteen kelpaamattomina.
Yhteys meihinKiintiöjärjestelmä yhdessä taloudellisten ja poliittisten muutosten kanssa päätti suuren suomalaisen joukkomuuton ajan.
1939–1945
Sota-ajan apu ja yhteydet Atlantin yli
Amerikansuomalaiset järjestivät talvisodan aikana siviiliapua muun muassa entisen Yhdysvaltain presidentin Herbert Hooverin johtaman Finnish Relief Fundin kautta. Suomen muuttuva asema sodassa loi samalla vaikean julkisen ja henkilökohtaisen tilanteen yhteisöille, joiden perhe- ja järjestöyhteydet ulottuivat valtameren yli.
1945–1990
Sodanjälkeiset tulijat ja sukupolvien muutos
Sodanjälkeiset muuttajat saapuivat toisenlaiseen Yhdysvaltoihin ja liittyivät jo useita sukupolvia vanhoihin amerikansuomalaisiin yhteisöihin.

Laki muuttuu
Uusi järjestelmä vuonna 1965
Miksi kuva on mukana
Presidentti Lyndon B. Johnson allekirjoitti Immigration and Nationality Act -lain Liberty Islandilla 3. lokakuuta 1965. Laki lopetti vanhan kansallisuuskiintiöjärjestelmän ja painotti perhesiteitä sekä työssä tarvittavaa osaamista. Maahanmuuttoa koskevat määrälliset rajat ja muut rajoitukset kuitenkin säilyivät.
Valokuva: Yoichi Okamoto, LBJ Library, 3.10.1965. Yhdysvaltain hallinnon teos, public domain. Kuvan kokoa muutettu. Avaa lähdetietue
1945–1952
Sodanjälkeinen maahanmuuttolainsäädäntö
Vuoden 1945 War Brides Act ja vuoden 1948 Displaced Persons Act loivat maahanpääsyn väyliä tietyille ryhmille. Vuoden 1952 maahanmuutto- ja kansalaisuuslaki järjesti liittovaltion lainsäädäntöä uudelleen ja poisti kansalaisuuden rodullisia esteitä, mutta säilytti kansallisuuskiintiöt.
1962–1963
Suomi-Synodi osaksi suurempaa luterilaista kirkkoa
Vuonna 1962 Suomi-Synodi hyväksyi yhdistymisen, jossa muodostettiin Lutheran Church in America. Uusi kirkkokunta aloitti toimintansa vuonna 1963. Muutos kuvasti sekä suomalaisten perinteiden jatkumista että englannin kielen käytön kasvua amerikansuomalaisissa seurakunnissa.
1965
Kansallisuuskiintiöt päättyvät
Maahanmuutto- ja kansalaisuuslain uudistus korvasi vanhan kiintiöjärjestelmän perhesiteitä ja tarvittavaa osaamista painottavilla valinnoilla. Määrällisiä ja muita rajoituksia jäi voimaan. Muutto Suomesta jatkui, mutta paljon pienempänä kuin vuosina 1870–1920.
1970–1980-luvut
Uudet tulijat liittyvät vanhoihin yhteisöihin
Suomesta saapuneet opiskelijat, ammattilaiset ja perheet kohtasivat aiempien sukupolvien perustamia amerikansuomalaisia instituutioita. Osa jäi pysyvästi, osa palasi Suomeen; käytettävissä olevat väestönlaskentatiedot eivät mittaa paluumuuttoa kattavasti.
Yhteys meihinSiirtolaisuusatlas esittelee Washingtonin osavaltiosta dokumentoitavat luvut ja kertoo selvästi myös sen, mitä ne eivät osoita.
1991–nykyhetki
Elävä amerikansuomalainen yhteisö
Nykyiseen yhteisöön kuuluu aiempien siirtolaisten jälkeläisiä, uusia tulijoita, suomen- ja englanninkielisiä perheitä sekä ihmisiä, joita yhdistävät usko, musiikki, kieli ja ystävyys.
1990-luvulta nykyhetkeen
Kieli ja kulttuuri sukupolvien yli
Seurakunnat, kuorot, koulut, festivaalit, museot ja kulttuurijärjestöt luovat edelleen paikkoja, joissa suomen kieltä ja perinteitä voidaan harjoittaa, tulkita ja jakaa.
Nykyhetki
Muuttoliike on vain yksi osa kertomusta
Ihmiset liittyvät Suomeen ja amerikansuomalaiseen elämään sukujuurten, perheen, työn, opiskelun, jumalanpalveluksen, musiikin ja yhteisötoiminnan kautta. Yksikään siirtolaiskertomus ei edusta kaikkia.
Nykyhetki
Tyynenmeren luoteisrannikon yhteys
Seattlen suomalainen luterilainen kirkko on osa laajempaa alueellista toimintakenttää, johon kuuluu suomalaisia ja pohjoismaisia seurakuntia, kouluja, kulttuurijärjestöjä ja tapahtumia Washingtonissa, Oregonissa ja Brittiläisessä Kolumbiassa.
Yhteys meihinSiirtolaisuusatlas kokoaa dokumentoituja väestönlaskentatietoja ja alueen yhteisökohteita.
Lue syvemmältä
Lähteet ja lisälukemista
Tämä sivu on valikoiva johdanto amerikansuomalaiseen historiaan. Linkitetyt institutionaaliset lähteet tarjoavat laajemman aikajanan ja dokumentaation.