Elämme kirkon vuodenkierrossa paaston aikaa eli pääsiäiseen valmistautumisen aikaa. Perinteisesti paastoamista on pidetty itsereflektion, katumisen ja muutoksen, parannuksen tekemisen aikana. Me luterilaisissa kirkoissa paastoamme enimmäkseen vähäeleisesti. Yksi pidättäytyy makeista herkuista, toinen valitsee tavallista useammin kasvisruoan, kolmas jättäytyy muutamaksi viikoksi pois somesta. Jos paastoamme, tavoitteenamme on yleensä raivata hieman enemmän aikaa rukoukselle ja hiljentymiselle, ehkä Raamatun lukemisellekin. On hyvä hiljentyä Jumalan edessä. Mutta paasto on myös kutsu ja haaste toimintaan ja tekoihin, että huomiomme kohdistuisi pois itsestä, enemmän ympärillämme oleviin ihmisiin, jotka tarvitsevat meitä.
”Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi.”
Jesaja 58:6–7
Yhteiskunnan asenteiden koventuessa meitä kristittyjä kutsutaan tulemaan pehmeämmiksi, tulemaan myötätuntoisemmiksi ja armollisemmiksi lähimmäisiämme kohtaan. Jeesuksen seuraaminen toteutuu sekä sydämissämme, että myös tekojemme kautta, Kristuksen rakkaus kutsuu sanoittakin uusia ihmisiä luokseen.
Rauhallista paaston aikaa sinulle ja läheisillesi!
- pastori Marita –